Menestyksekästä Käärmeen vuotta 2013!

Kiinalaisten ylivoimaisesti suurinta juhlaa, Uutta Vuotta, juhlittiin Singaporessakin vaatimattomat 2 kuukautta. Jo tammikuun alussa kaupunki ja etenkin Chinatown täyttyi punakultaisista koristeista, käärmefiguureista ja mandariinipuista. Luultiin juhlan huipentuvan aattoillan juhlintaan ja ilotulituksiin 9.2., mutta ehei, lohikäärmetanssijat valloittivat food courtit, koulut ja muut julkiset paikat vielä 2 viikkoa tämän jälkeen ja Chingay-paraatin menoa seurattiin 23.2. Vasta nyt suurin osa koristeista on purettu.

Melkoista hulinaa Chinatownissa

Käärmeen ristiriitaisen maineen takia koristekäärmeistä oli tehty aika söpöjä

Mandariinipuun oksalle sai ripustaa toiveensa

Bread Talk -leipomon käärmepulla

Suurin juhlinta näkyi katukuvassa kuitenkin tuolloin 9.2., jolloin Chinatownin kaduilla mahtui hädin tuskin kävelemään. Kiinalaiset valmistautuvat uuteen vuoteen siivoamalla kodin läpikotaisin, viemällä tarpeettomat tavarat kierrätykseen/hyväntekeväisyyteen, ostamalla varsinkin lapsille uudet vaatteet ja hamstraamalla kaapit täyteen ruokaa. Perustarvikkeiden (liha, kala) lisäksi he tankkaavat kuivattuja lihoja ja hedelmiä, sekä pähkinöitä ja makeisia. Visiittejä ystävien ja etenkin sukulaisten luo suoritetaan juuri uuden vuoden pyhinä. Tärkeimpinä juhlapäivinä ei myöskään saa puhua negatiivisista asioista, kuten kuolemasta, sairauksista tai tavaroiden rikkoontumisesta. Lääkkeitä on kiellettyä ottaa uuden vuoden päivänä; muutoin se tarkoittaisi sitä, että koko tuleva vuosi menee sairastaessa ja lääkkeitä napsiessa.

Mandariini on Uuden Vuoden hetelmä

Kodit koristellaan värjätyillä pajuilla

Ostakaa, makkaraa

 

Mihin tämä kaikki krääsä kärrätään pyhien jälkeen..

Keltanokat (tai ainakin toinen niistä) suosittelee! Kiinalainen herkku Bak kwa eli rillattua sikaa

Uuden vuoden fiiliksiä Chinatownin lisäksi kävimme haistelemassa myös Chinese Gardenissa, joka on puistoalue Jurong-järven kupeessa, saaren länsipuolella. Samassa yhteydessä on myös Japanese Garden. Suurista odotuksista huolimatta (tai niistä johtuen) nämä puutarhat osoittautuivat tylsyydellään melkoisiksi pettymyksiksi, joten en suosittelisi turistien ”tuhlaamaan” täällä aikaa niihin.

Chinese Gardenin maisemia

Uuden Vuoden koristeita

 

Kilpikonnamuseon jätimme väliin

 

Ikivanhoja bonsaipuita

 

Chingay-paraati sen sijaan oli ihan mieluisa kokemus. Paraatin reitti meni maailmanpyörän ohi kulkevalla F1-baanalla. Istumapaikoille myytiin lippuja, mutta radan varrelle seisomapaikoille pääsi veloituksetta. Esiintyjiä paraatissa oli satoja: eri asuihin pukeutuneita ja värikkäästi maskeerattuja lapsia, nuoria ja aikuisia, musiikki, akrobatiaa ja tulishowta. Paraatin näyttävin osuus tuli kuitenkin lopussa, kun katua vaelsi monet värikkäät LED-valoin valaistut ”laivueet”. Laivueita oli monesta eri yhteisöstä, eli niin intialaiset kuin japanilaisetkin esittivät oman uuden vuoden toivotuksensa. Käärmeen, tai tällä kertaa tarkemmin sanottuna vesikäärmeen vuosi voi uskomusten mukaan olla menestyksekäs, kunhan muistaa vahtia selustaansa, eikä luota ihan keneen tahansa. Suuria investointeja kannattaa harkita tarkasti. Myös naimisiinmeno käärmeen vuonna on hieman riskaabelia, ja sen takia Singaporessakin näkyi valtava hääpiikki joulukuussa ;) Käärmeen vuonna syntyneet ovat älykkäitä, mutta juonittelevia.

 

Itsellä on välillä ollut kestämistä näiden kiinalaisten vouhotusten kanssa. Tai ylipäätään koko kansasta ei oikein olla vielä päästy jyvälle. Asiakaspalvelutilanteet päätyvät yleensä omaan kiukustumiseen, mutta sitähän ei missään nimessä sovi näyttää. Loppukevennyksenä kerrottakoon hauska tarina eräältä aamupalahetkeltä viime marraskuulta, kun tilasimme legendaarisesta Killineyn kahvilasta perinteistä kaya toast –aamupalaa. Tiskiltä lähtiessä pyysin koukkuselkäiseltä keittiön kiinalaispapalta teeheni hieman sokeria. Kuulo (tai ymmärrys) oli vähän huono, joten nuorempi naistarjoilija joutui toistamaan asian. Siitähän pappa riemastui ja nakkasi täyden ruokalusikallisen sokeria teeheni. Minä äimistyneenä yritin estää ja huudahdin ”ei noin paljoa!”, ja korostin mielentilaani lyömällä käteni otsalle. Vahinko oli kuitenkin jo tapahtunut, ja päätin palata nujerrettuna pöytään lusikoimaan teestä ylimääräiset sokerit pois. Mitä tekee tässä tilanteessa kiinalainen? Sen sijaan, että hän pahoittelisi tai tarjoaisi uutta teetä, hän lyö koko jutun lekkeriksi ja alkaa matkia ja nauraa! Siinä he sitten molemmat, vanhempi miestarjoilija ja nuorempi naistarjoilija läimivät itseään spedemäisesti otsaan ja hihittelivät. Menee hieman meikäläisen ymmärryksen yli tuo kiinalaisten pelko kasvojen menettämisestä.. Vaate- ja kenkäkaupoissakin vastaus isomman koon kysymiseen on hihitys, että päin naamaahan täällä meille jättiläisille nauretaan, mutta kaikkeen tottuu!