Sinne ja takaisin - keltanokkien tarina: kesäkuuta 2013

Niin kivaa kuin oli tähän asti ollut, seuraava pysäkki Los Angeles oli melkoinen pettymys. Laajalle alueelle levittäytyneestä 4 miljoonan asukkaan kaupungista ei tuntunut saavan mitään otetta. Mitään varsinaista keskustaa ei ollut, vain eri alueita toistensa lomassa. Joka paikkaan oli pitkät välimatkat, eli auto oli aivan välttämätön, ja suurkaupungeille ominaisista kätevistä metroverkostoista oli turha uneksia. Ehkä olisi pitänyt viettää LA:ssa vähän enemmän aikaa, tuossa muutamassa päivässä kaupunkiin ei päässyt ihastumaan. Täällä myös nähtiin kaikista eniten kaiken maailman hulluja ja sekopäitä, joten senkään takia fiilis ei ollut kovin miellyttävä.

LA:n seikkailut alkoivat Santa Monicasta, joka oli ehkä niitä kivoimpia ”lähiöitä”. Kompakti pikkupaikka, jossa hyvät shoppailumahdollisuudet, ranta ja rannalla tyypillinen pieni huvipuisto. Sunnuntaipäivänä biitsi oli täynnä paikallisia; täällä ei vaalentavia ihovoiteita käytetty! Illalle puolestaan oli tiedossa taas suurta urheilujuhlaa, eli NHL-peli LA Kings vs. Dallas Stars. Tunnelmassa ei päästy NBA-pelin tasolle ja muutenkin (ainakin meikäläisen) viihtyvyys oli aika vähissä. Takana istui muutama kipakka Kings-fani, niin eipä uskaltanut edes Dallasin suomalaismokelle hurrata. Paras anti pelissä oli ehkä kuitenkin nacho-annos ja runsaskalorinen mansikkapirtelö. (Kumpikohan joukkue muuten voitti..?)

Santa Monican kävelykadulla

Ostosmahdollisuuksia oli

Nippa nappa +20, mutta ranta oli melko täynnä

Afganistanin sodan muistomerkki oli päätetty sitten sijoittaa rannalle huvipuiston viereen

Oho!

Kohta kiakkoo!

Asianmukaiset eväät

Suomalaisväriä vierasjoukkueen maalissa

Seuraavana päivänä otettiin taas auto alle ja lähdettiin kurvailemaan legendaariselle Mulholland Drivelle. Hollywood-kylttiä ja kaupungin silhuettia sieltä bongailtiin, mutta sää oli valitettavan sumuinen (=saasteinen) auringonpaisteesta huolimatta. Sieltä jatkettiin mm. Beverly Hillsiin, mutta ei nähty yhtä ainutta julkkista! Tosin miten ne niiden monen metrin korkuisten aitojensa takaa näkyisivätkään.. Hollywood Walk of Famea köpöteltiin jonkun matkaa, mutta ne kadussa olevat tähdethän siis vaan jatkuvat ja jatkuvat.. (Tuorein tähti taisi olla Backstreet Boys –bändin tähti, hah!) Jos jonkinmoista yrittäjää nähtiin pahimmilla turistipaikoilla ja mukaan tarttui myös paikallisen räppärin CD! (ei siitä rastapäästä eroon päässyt kuin antamalla pololle muutaman dollarin). Jonkin aikaa huristeltiin vielä pitkin kaupunkia, mm. Melrose Avenueta, jonka pitäisi olla kaupungin parhaita ostoskatuja. No, ei se kyllä siltä näyttänyt. Illaksi ajeltiin Venice Beachille syömään. Valittiin ihan arvalla rannasta italialainen ravintola, joka osoittautui ihan hyväksi. Hauskinta ravintolassa oli silti ”yhteisjuomalaulu”, jota hoilattiin henkilökuntaa myöten ja kippisteltiin naapuripöytäläisten sekä henkilökunnan kanssa. Ihan tosi typerän kuuloista, mutta oikeasti se oli aika hauskaa. Takaisin majapaikalle ajeltiin Downtownin kautta pilvenpiirtäjiä ihastellen. Aamulla Los Angeles jäi taakse ja matka jatkui kohti Las Vegasia.

Aiemmin kyltti oli 4 kirjainta pidempi - Hollywoodland

Tyypillinen tämän kaupungin silhuetti, saasteverhon peitossa

Turistibussien kanssa samoilla näköalapaikoilla

Tästä se alkaa, Hollywood Walk of Fame

Meryl Streepin kädenjäljet Grauman's Chinese Theaterin edessä

Tähtiä oli aivan tuhottomasti molemmin puolin katua

Yhteiskuvassa Johnny Deppin kanssa

Venice Beachin rauhallinen ilta

Vuokrakiesimme ei valitettavasti ollut Ford Mustang, vaan ihan tuiki tavallinen Ford Fusion. Hyvä ja vakaa peli joka tapauksessa. Ensimmäiseksi tie vei kohti Kalifornian osavaltion pääkaupunkia, Sacramentoa. Itse kaupungissa emme kovin paljoa seikkailleet, suurempi juttu oli kauan odotettu NBA-koripallopeli. Majapaikka katsottiin road trip –tyyliin tietysti vasta tien päältä. Americas Best Value Inn oli laatuunsa nähden aika edullinen. Ennen peliä ehdittiin syödä päivällistä paikallisessa sporttibaarissa. Jukan kanansiipi-annos oli ehkä kolme kertaa isompi kuin Suomessa ja meikämimmin kalkkunasandwichin väliin oli tuupattu kahteen kertaan (?!) paistettuja ranskiksia. Huh huh! Ei mennyt suonet tukkoon, vaikka pelko oli aika aiheellinen.

Tästä alkoi motellielämä

Yhden pienen tytönkö tämä pitäisi syödä?!

Sacramenton nähtävyyksiä

NBA-peli Sacramento Kings vs. LA Clippers oli erittäin positiivinen yllätys. Liekö syynä ollut paikallispeli, ja tieto siitä, että peli saattoi olla joukkueelle viimeinen Sacramenton väreissä – mutta meininki oli siis aivan huikea! Areena oli täyteen ammuttu, ilo oli ylimmillään ja jokaisella hieman pidemmällä pelikatkolla oli jonkin sortin arvontaa tai pelikrääsän viskomista katsomoon. Pelin aikana ei myöskään vallinnut keskittynyt hiljaisuus, vaan musiikki soi koko ajan ja tunnelma oli letkeä; tällaisia pelejä minäkin seuraan mielelläni! LA Clippers vei voiton odotetusti, mutta onneksi myöhemmin selvisi, että Sacramento Kings saa jatkaa samalla paikkakunnalla myös ensi kaudella. Hyvin amerikkalainen tilanne nähtiin pelin jälkeen areenan ulkopuolella, kun kaksi fania pyysi poliiseja ottamaan heistä kuvan areenan edessä. Koska oli jo hieman pimeää, toinen poliisi näytti taskulampullaan valoa ja toinen otti kuvan! Poliisi on ystävä! :)

Kyllä nyt myhäilyttää!

Tupa täynnä

Seuraavana päivänä matka jatkui Napa Valleyn ja Sonoma Valleyn viinitiloille. Voi mitä maisemia! Viiniköynnökset olivat tähän aikaan vuodesta vielä ihan ”vauvoja”, mutta kaikki se vihreys yhdistettynä kirkkaansiniseen taivaaseen oli silmiä hivelevää. Sonoman kylässä poikkesimme lounaalla, ja kyytipojaksi totta kai lasi viiniä. Turisti-infosta saimme vinkin majoituksesta, ja siitä jatkettiin matkaa sympaattiseen Glen Ellenin kylään. Päivä oli kääntynyt iltapäiväksi, mutta vielä ehdimme majapaikasta saadulla kupongilla (oi Amerikka, kuponkien luvattu maa!) viinimaistiaisille Chateau St. Jeanin tilalle. (Viiden viinin setistä piti kyllä aika paljon sylkeä pois, autolla kun oltiin.) Illalla syötiin astetta paremmin kovasti suositellussa Fig Cafessa, ja hirmu hyväähän pöperö olikin. Jälkiruuan kohdalla taisi vähän lähteä mopo keulimaan, kun Jukka tilasi portviini ”flown” eli kolmea eri portviiniä. Onneksi majapaikkaan oli alle puolen kilometrin kävelymatka. Seuraavana aamuna käytiin vielä Benzigerin viinitilalla tutustumiskäynnillä, jolla isäntä esitteli tilan toimintaa ja viininvalmistusprosessia, piipahdettiin viinikellarissa, ja yllättäen visiitti päättyi viinimaistiaisiin. Parin päivän aikana tuli siis maistettua ehkä n. 25 eri viiniä, mutta ei tässä vieläkään mitään sommeliereja olla.

Viinitilamaisemat alkaa hahmottua

Sonoman kirkonkylällä

Lounastauko

Chateau St. Jean

Viinitiloja on pienelle alueella useita kymmeniä

Vaatimaton jälkiruokasetti

Benzigerin viinitilalla

Tällä kulkupelillä tutustumiskierros oikeasti tehtiin

Viiniköynnökset oli vielä aika pikkaisia

Viinikellarissa oli melkoiset tuoksut

Road trip jatkui takaisin etelään, San Franciscon läpi Palo Alton kautta 1-tielle. Illaksi ehdittiin Santa Cruziin, josta löytyikin taas ihan mukava motelli, tosin perjantai-illan takia hieman hintavampi. Iltamurkinaa nautittiin perinteisessä dinerissa, jossa ei luomuruoalla hienosteltu ja jonne paikalliset tulivat ”sellaisena kuin olet”, eli verkkareissa. Motellilla katsottiin vielä illan viimeiset uutiset, jossa kerrottiin että Santa Cruzissa on ammuskeltu. Onneksi ehdittiin alta pois. Tätä on Amerikka. Aamulla pyörähdettiin rannan huvipuiston kautta, se tuntuikin olevan paikan ainut ”nähtävyys”. Rantahiekalle moni suunnisti pyyhkeineen, vaikka sää ei lämpötilaltaan varsinaisesti mikään rantasää ollut.

Patapaistia ja muussia, mmm..

Kokoa-se-itse -hampurilainen

Santa Cruzin boardwalk

Matkan jatkuessa reitin varrelle osui ihana, ihana Monterey. Kaupunki sijaitsi aivan rannikolla ja näkymät oli jälleen kerran superkauniit. Satuttiin paikalle vielä siinä mielessä hyvään aikaan, että kauneimmassa kukassaan oli juuri pinkinpunaiset kevätkukat (mikä niiden nimi lieneekään), joita oli ympäriinsä pitkin rantaviivaa. Mahtavan näköistä! Montereyn jälkeen maisemat menivät aina vaan hienommiksi; ei 1-tietä turhaan kehuta. Matkan varrella nähtiin ihan sattumalta myös pari delfiiniä! Koko ajan teki mieli pysähtyä ottamaan kuvia, mutta lopulta alettiin kisata kellon kanssa ja jonnekin piti päästä yöksikin. Pitkän päivän ajelu päätyi lopulta pikkuruiseen kyläpahaseen nimeltään Buellton. Niin mitäänsanomaton kuin koko paikka olikin, lauantai-iltana majapaikkaa ei niin vaan meinannutkaan löytyä. Kolmesta paikasta myytiin eioota, lopulta neljännestä paikasta saatiin heidän viimeinen huone. Motellinpitäjä oli melkoinen matami ryysyissään, jalat paljaana ja papukaija olkapäällä! Huone oli suhteellisen karsea, mutta oven sai lukkoon ja suihkusta tuli lämmintä vettä; ei siis sinänsä valittamista. Aamulla lähdettiin oikein mielellämme kohti Los Angelesia, jonne ei enää ollut onneksi kovin pitkälti.