Pala Indonesian paratiisia: Bali & Gili

Indonesia: maailman suurin saarivaltio ja väkiluvultaan (234 miljoonaa) maailman neljänneksi suurin valtio. Voi miten paljon siellä olisi näkemisen arvoisia ja tutkittavia paikkoja.. Me suunnistimme kuitenkin sinne, minne yleensä kaikki muutkin turistit, eli Balille. Aikaa oli valitettavasti vain viikko, josta pari päivää kului pikkusaari Gili Trawanganilla, joten matka jäi jokseenkin pintaraapaisuksi. Sääkään ei ollut ihan paras mahdollinen, sillä joka ilta satoi/oli pilvistä; jäi auringonlaskut ikuistamatta. Hyviä syitä siis mennä joskus uudestaan!

Matkaseurana meillä oli Oripään munakeisari ja -keisarinna eli Aapo & Taina. Pari päivää heidän kanssaan vierähti ensin Singaporessa, sitten matka jatkui Balille ja majapaikkaamme Seminyakiin. Seminyak oli kaikkea sitä, mitä oltiin etukäteen luettu: paljon kivoja kansainvälisen oloisia ravintoloita, fiinejä vaateputiikkeja ja sisustusliikkeitä. Ei välttämättä olisi tullut fiilistä, että on Aasiassa, ellei balilaisten hindulaisuus olisi niin näkyvässä osassa. Joka aamu pitkin katukivetyksiä sekä talojen ja temppeleiden edustoja oli laskettu pieniä uhrilahjoja; banaaninlehtituokkosia, jotka sisälsivät esim. kukkia, suitsukkeita ja keksejä. Uskonto on muutenkin suuri osa balilaisten elämää, siksi etelän rantakohteita (varsinkaan bailuranta Kuta Beachiä) ei usein pidetä todellisena Balina.

Ravintola Seminyak Squarella - The Junction

Meksikolaisravintola

Nimestä voisi luulla jotain muuta, mutta oikeasti ihana sisustusliike

Uhrilahjat temppelin portilla

 

Mopojen tankkausasema

Avaruussukkula?

Maitolaituri?

Yksi suosituimmista aktiviteeteistä Balilla on tietenkin surffaus. Minä pysyin kiltisti maakrapuna, mutta Jukka & Aapo kävivät mittelemässä voimiaan Seminyakin rannalla, jossa aallot olivat sen verran maltillisia, että aloittelijatkin uskalsivat mennä. Ei siitä silti täysin ilman naarmuja selvitty, mutta onneksi ei suurempaa vahinkoa tullut. T-paita olisi myös kannattanut laittaa heti alkuunsa päälle (pojat kyllä miettivät vakavasti myös nännien teippausta).

Surffiliikkeitä oli monella nurkalla

Seminyakin ranta

Lumilautakonkarilla alkoi sujua!

Jukka piti matalampaa profiilia

Tämä natiainen oli silti suvereenisti rannan paras surffari

Palautusjuomat otettiin meksikolaisessa rantabaarissa

Päiväreissulle lähdettiin taiteilijoiden mekkaan, eli Ubudiin. Olin odottanut että Ubud olisi pieni soma kylä, jossa taiteilijanplantut myisivät taulujaan ja muita teoksiaan. Väärin! Keskusta oli ihan yhtä lailla täyteen ahdettu jos jonkinlaista yrittäjää, ja taidetta etsiessään sai todella siristellä silmiään että löytää jotain muuta kuin sitä samaa massatavaraa, jota suurin osa kauppiaista myy. En tiedä olisiko laitakaupungilla ollut eri meininki. Reissun tavoite - eli Aapolle ja Tainalle uusi taulu - kuitenkin toteutui, kun keskusmarkkinoilta löytyi yksittäisen taiteilijan galleria. Hintakin oli passeli, n. 40€. Ubudissa kävimme myös Monkey Forestissa ja apinatemppelillä. Vaikka näitä apinoita on tällä reissulla jo nähty useammassakin paikassa, nämä olivat ehdottomasti röyhkeimpiä. Meillä oli Tainan kanssa pienoisia vaikeuksia päästä pois apinatemppelin sisäpihalta, kun portilla oli vastassa apina, joka otti hampaillaan kiinni lannehuiveihin.. Lounasta syötiin autokuskimme suosittelemassa paikassa riisipeltojen äärellä, vaikka loppujen lopuksi paremmat riisipeltoterassit nähtiin paluumatkalla autosta käsin. (Jotain turnausväsymystä saattoi silti jo olla havaittavissa, kun alkoi maisemat näyttää niin kovin samalta kuin monessa muussakin Aasian maassa..) Päiväreissun piti alun perin päättyä aivan saaren eteläosaan, Uluwatuun ja illalliselle Jimbaraniin, mutta liikenne oli sen verran ruuhkaista (Balilla se on siis aivan normaalia), että piti muuttaa suunnitelmia. Päädyimmekin siis Tanah Lotiin seuraamaan perinteikästä kecak-tanssiesitystä. Harmi saanut siitä pimeyden takia kunnon kuvia, se oli nääs aika hieno show! Näkymät Tanah Lotin kallioilta oli myös hienot, valitettavasti sinä(kin!) iltana oli niin pilvistä, ettei nähty auringonlaskua.

Jukka harhailee keskusmarkkinoilla

Tauluja jos jonkinmoisia

Valtavirrasta "poikkeavaa" taidetta

Balilaisen hindulaisuuden taruolentoja

Kanafarmari Aapo pohti ettei taitaisi mennä Suomessa läpi tämä kuljetus..

 

(Toim huom! Myös miesten (kerrankin!) piti pukea lannehuivit temppelialueelle)

Monkey Forestin temppeli

Lounastauolla

Tanah Lotin maisemat iltahämärässä

Kecak-tanssin alkua odotellessa

Pariksi viimeiseksi päiväksi vaihdettiinkin maisemaa ja lähdettiin Lombokin kyljessä sijaitsevalle pikkusaarelle, Gili Trawanganille. Lautta-aikatauluja Gilille alettiin tutkia tarkemmin vasta n. 2 vkoa ennen matkaa, ja meinattiin pyörtyä hinnat nähdessämme. Menopaluulippu 95€/hlö?! Malesiassa ei missään maksettu vastaavia hintoja lautoista. Onneksi vastikään Gilillä ollut Heidi (kiitos!) vakuutti, että hinnoissa on puolet ilmaa, eli ei muuta kuin tinkaamaan. Ja niinpä niin: ei tarvinnut edes kovin hanakasti tingata matkanjärjestäjän luona, kun lopputulos olikin 35€/hlö. Mutta samaa matkaa siis myydään ko. firman (Ocean Star Express) nettikaupassa hintaan 95€: vähän vedätyksen makua, sanoisin! (Lauttayhtiöitä on kyllä useampia, mutta myös esim. BlueWater Expressillä oli vastaavat hinnat. Vinkki-viitonen: älä siis varaa lauttamatkoja etukäteen netistä.) Hinta sisälsi bussikuljetuksen Padangbain satamaan (n. 1,5h) ja siitä lauttakuljetuksen Gilille (n. 1,5h).

Lauttamatkalla ohi Lombokin saaren

Jos Bali ei vielä ihan täysin vakuuttanut, Giliin rakastuinkin heti kun lautasta ulos astuttiin. Ihana pikkusaari, jossa ei ole ollenkaan motorisoitua liikennettä. Kulkupelinä toimivat polkupyörien lisäksi hevosvaunut. Saaren pystyi kiertämään polkupyörällä vajaassa tunnissa, eli saari ei todellakaan ole kovin iso. Vakituisia asukkaita on 800, eli silti puolet enemmän kuin Malesian Tiomanilla, joka oli kuitenkin kooltaan selvästi suurempi. Kylämeiningistä tuli mieleen Filippiinien El Nido; paljasjalkaiset lapset tervehtivät iloisesti vastaan tullessaan, naapurissa kiekuu kukko ja sähkön laita on mikä on (generaattorit käytössä). Saaren itäranta on täynnä majapaikkoja, ravintoloita ja matkamuistomyymälöitä, rauhallisempi meno on länsipuolella, jonne tosin nytkin rakennettiin kovaa vauhtia lisää resortteja. Meidän bambubungalow (Gili Hideaway) oli tosi sympaattinen ja oltiin siihen hirmu tyytyväisiä, vaikka suihkusta (=bambuputki) ei tullut muuta kuin viileää suolavettä. Aapolla ja Tainalla oli astetta parempi majoitus (Vila Ombak), eli kylpyhuoneessa oli tarjolla myös makeaa vettä huuhteluun. Ja siis kuka ikinä onkaan keksinyt puoliksi taivasalla olevat kylpyhuoneet.. Ihan hauska idea, mutta oli se aika metkaa käydä taivasalla suihkussa, varsinkin jos samalla satoi vettä..! Balilla sentään oli suihkun päällä katto, ulkonurkkauksessa vain buddha-patsas ja kukkavaasi. Molempiin kylpyhuoneisiin saatiin siis reilusti yllätysvieraita, mm. sammakko :)

Perillä! Tällä kertaa ei yrjöttänyt yhtään!

Taksiyrittäjät koolla

"Hai, tuut sie tyttö kyytiin!"

Ei nakupelleilyä muslimimaassa

Turistit ihmettelemessä kalaverkoista hyppiviä pikkukaloja

Keltanokat suosittelee! Gili Trawangan

Lounashetki ranskalaisravintolassa, jossa Lotta sai tarjoilijalta lisänimen Pinokkio.. (Nimimerkillä: Joko varaan ajan nenäleikkaukseen?)

Pyöräretkelle lähdössä

Saaren länsi- ja pohjoispuolella oli vähän karumpi ranta

Ei se kissoja haitannut!

Aamupalataidetta

Gili Hideaway

Kylpyhuone

Ja suihkunurkkaus taivasalla

Bali Mystique Hotel

Kylpyhuone, jossa peräti oikea katto!

Ulkosalla vahtii buddha

Paluulauttaa odottelemassa

No nytkö jo pitää lähteä..

Yksi lisäpäivä Gilillä ei olisi ollut yhtään huono, niin oltaisi ehditty vielä snorklausreissulle Gilin muille saarille (Gili Meno & Gili Air). Hyvät snorklauspaikat Trawanganillakin oli, ja Jukka oli yli-iloinen, kun näki meressä myös yhden kilpikonnan. Gili T:tä suosittelemme siis ehdottomasti! Jos vielä uudestaan samalle seudulle mennään, matkasuunnitelmaan sisältynee Balin puolelta ainakin Amed ja muista saarista Lombok (joka tosin vaatinee jo malarian estolääkityksen).

Niin kummalliselta kuin se tuntuukin, Aasian tournee alkaa olla tältä erää ohi. Illalla alkaa vajaat 3 viikkoa kestävä kotimatka, jonka ensimmäinen pysäkki on Tokio. Singapore jää siis nyt taakse, yritän siitä ehtiä vielä muutaman päivityksen rustaamaan.