Maitse, meritse ja ilmateitse – Malesian tournee

Iloisen kolmipäisen komppanian matka Malesiaan alkoi ilmateitse SilkAirin siivin, kohteena maan länsirannalla sijaitseva Langkawin saari. Verovapaudestaan kuulu saari houkuttelee niin ulkomaisia turisteja (Suomestakin suora lomalento) kuin oman maan matkailijoita. Siten saaren kaduilla vaeltaakin jännä sekoitus vähäpukeisia turisteja sekä huntupäisiä muslimeja. Langkawilla vietimme vajaat 4 päivää, mikä oli oikeastaan ihan sopiva aika. Siinä ajassa ehti lekotella rannoilla, käydä island hoppingilla ja yhtenä päivänä vuokrattiin (mopo)auto.

Rannat olivat auringonottoon oikein sopivia, mutta valitettavasti uiminen ei hirveästi houkutellut. Vesi oli melko sameaa, ja aaltojen rantaan heittämät valtavan kokoiset meduusat veivät lopunkin uimisinnon. Island hoppingille lähdimme siinä toivossa, että pienillä lähisaarilla pääsisi edes hieman snorklaamaan, mutta vesi oli sielläkin yhtä sameaa. Meduusoja ei näkynyt, joten uskaltauduimme veteen, mutta aika inhottava pistely iholle kuitenkin jostain syystä jäi. Enemmänkin meressä olisi voinut lillua, sillä minä ja Stina ainoina bikineissä - musliminaisten uidessa vaatteet päällä – tunsimme olomme jokseenkin orvoiksi. Edullisen saarihyppelyn (n. 6€) hauskin hetki oli pysähdys saarella Dayang Bunting eli Island of the Pregnant Maiden. Tietystä suunnasta katsottuna saaren profiilista saattoi tunnistaa raskaana olevan naisen. Saaren sisällä sijaitsee pieni makean veden järvi, johon pääsee uimaan. Legendan mukaan naisilla, jotka juovat järven vettä, on suurempi mahdollisuus tulla raskaaksi. Tällä saarella nähtiin myös paljon apinoita, joiden lähettyvillä oli tosin syytä pitää kiinni laukuistaan. Saarihyppelylle saatiin vielä surkuhupaisa loppukevennys, kun veneestä loppui löpö n. 500 m ennen satamaa. Kaverin vene meitä hinasi jonkin aikaa, kunnes saatiin lisää menovettä ja päästiin perille.

Island of the Pregnant Maiden; erotatteko mikä kohta on vatsa?

Apinaperheen touhuja

Makean veden järvi

Kotkien (Langkawin tunnuseläin) syöttöhetki

Uimassa Beras Basah -saarella

Valtavan kokoinen meduusanraato (kuva: Stina)

Auringonlasku Cenangin rannalla

 Parhaiten Langkawin muihin nähtävyyksiin pääsi tutustumaan vuokraamalla auton. Julkista liikennettä saarella ei oikeastaan ole, joten kulkupelivaihtoehdot ovat oma auto tai taksi. Autonvuokraus oli naurettavan halpaa; pieni mopoauton näköinen kosla saatiin päiväksi käyttöön n. 14€:lla ja bensaa siihen ostimme n. 5€:lla. Pari euroa halvemmalla olisi saanut manuaalivaihteisen auton, mutta päätettiin törsätä automaattiin ihan vaan jo sen takia, että Malesiassa (kuten Singaporessakin) on vasemmanpuoleinen liikenne. Pitkää tikkua kuskista ei tarvinnut vetää; Jukka otti rattipaikan ja osoittautui oikein hyväksi kuskiksi viimeistään siinä vaiheessa kun peruutuspeili oli käännetty oikeaan suuntaan ja risteyksistä käännyttäessä ei enää pesty tuulilasia.

Menopelimme Chery QQ - 0,8 l moottori

Mopoauton kestävyyttä koeteltiin heti ensimmäisellä ek:lla, kun lähdimme kipuamaan saaren korkeimmalle kohdalle (881m), Gunung Rayalle. Aamupäivällä sää oli valitettavasti kovin harmaa, ja näköalat siksi vähän oletettua valjummat. Aika viileäkin siellä oli, joten jatkettiin pian matkaa. Craft Complexilla käytiin shoppailemassa käsitöitä, kuumilla lähteillä lilluteltiin jalkoja ja Black Sand Beachillä ihmeteltiin eikö se hiekka tämän mustempaa olekaan. Temurun-vesiputous on varmasti hieno sadekaudella, nyt se oli aika kuiva. Paikallisia pojankloppeja oli kuitenkin paljon uimassa, ja röyhkeät apinat kyttäsivät taas eväitä. Toiselle vesiputoukselle (Seven Wells) emme kuivuuden takia menneet ollenkaan. Lähellä Temurunia oli Langkawin ehkä paras ranta: Tengkorak. Paljon paikallista väestöä, ja paljon rauhallisempi meno kuin lähirannallamme Cenangilla. Tengkorakin ranta tosin on aika pieni, ja ravintolan puuttuessa omat eväät kannattaa ottaa mukaan (kunhan muistaa varoa niitä apinankutaleita). Päivän huikein juttu oli kuitenkin köysirata-ajelu! Edelleen uudenkarhea köysirata vie 700 hlöä tunnissa n. 700 metrin korkeuteen näköalapaikalle. Vaikka vauhti ei päätä huimaa, niin korkeus ja jyrkin nousukulma 42 astetta kyllä saattaa heikoimpia huimata. Pääsymaksu 7€ oli hyvin kohtuullinen hinta tästä elämyksestä. Harmi että samalla vuorella sijaitseva Sky Bridge oli nyt kunnostuksen takia poissa käytöstä. Sillalla kävely on kuulemma vielä ihan oma elämyksensä.

Ylös asti päästiin

Gunung Raya 881 m

Air Hangat Hot Springs

Black Sand Beach (kuva: Stina)

Kalastajaveneitä (kuva: Stina)

Temurun-vesiputous

Paikalliset uimassa vesiputouksella

Langkawin kaunein ranta: Tengkorak

Paikalliset naperot ilakoivat

Varokaa näitä veijareita; varastavat ja syövät mitä vaan! (Kuva: Stina)

Cable Car -köysirata

Riviin järjesty! 6 hlöä/vaunu

Väliasemalla (kuva: Stina)

Näköalatasanteet (kuva: Stina)

Sky Bridge

Ei jännittänyt, ei!

Vauhdilla alaspäin (kuva: Stina)

Happy Hour reggaebaarissa

Muutaman päivän rantarilluttelun jälkeen matka jatkui meritse Penangin saarelle, Georgetowniin. Lautta Kuahin jetty-satamasta Penangille kesti n. 3h, ja hinta Malesian hintatasoon nähden aika kallis 15€. Ajateltiin että on se sen merimatkan arvoinen, nähdäänpä kauniita maisemia. Pyh. Lautalla istuttiin numeroiduilla paikoilla kuin sillipurkissa ja kaikki ikkunat oli ”huurrutettu” läpinäkymättömiksi! Se niistä maisemista siis, mutta muuten matka meni joutuisasti. UNESCOn maailmanperintökohteisiinkin kuuluva Georgetown osoittautui vieläkin kivemmaksi paikaksi kuin mitä oltiin luultu. Sopivan pieni kaupunki, paljon vanhoja kauniita rakennuksia ja vielä laajempi sekoitus uskontoja ja kulttuureja kuin vaikkapa Singaporessa. Ihmiset olivat todella mukavia ja auttavaisia, ja neuvoivat tietä jo ennen kuin sitä ehti edes kysyä. Iltapalaa nauttiessamme kiinalaispappa pysähtyi pöytäämme juttelemaan ja kertoi kuinka penangilaiset ovat ylpeitä asuinpaikastaan, ja ettei maailmassa ole toista yhtä hienoa ja monikulttuurista paikkaa. Georgetown on myös rankattu Malesian miellyttävimmäksi kaupungiksi asua, enkä ihmettele (tutkimus: ECA International). Koko Aasian kaupungeista Georgetown on listalla 8., Singaporen viedessä kärkisijan. Harmi että vietimme tässä ihanassa pikkukaupungissa vain yhden yön, olisi ehdottomasti voitu viipyä pidempäänkin. Saaren muut osat ja monta matkamuistomagneeteista bongattua katutaideteostakin jäi näkemättä..

Lautta Langkawi-Penang

Tylsäääää...

Jukan vastalause

Kapitan Keling -moskeija

Khoo Kongsi -temppeli

Acheen Streetin moskeija (kuva: Stina)

 

 

Town Hall

City Hall

Kellotorni

 

Sri Mahamariamman -temppeli

 

Cathedral of the Assumption

St. George's Church (kuva: Stina)

Kalastajakylä iltahämärällä

Saalistakin tuli

Temppelin iltavalaistus (kuva: Stina)

Katutaidetta

 

Pyörän takapää oli sisäpuolella kuppilassa

Niin hieno!

Seuraavana päivänä matka jatkui hostellin kautta varatulla minibussilla (n. 10€) kohti sisämaata ja Cameron Highlandsia. Matka Ipohin kautta Tapahiin oli maisemiltaan aika tylsää motaria, jota öljypalmupellot reunustivat. Tapahista alkoi se varsinainen matkanteko, kun motari vaihtui vuoristotieksi. Stinan reggaemikkihiireksi nimittämä kuski joutui toden teolla kepittämään Hiacea, varsinkin kun saatiin kunnon rankkasade niskaamme, ja vuoristotie oli savesta punertavan sadeveden vallassa. Hengissä ylös asti (n. 1400 m) päästiin joka tapauksessa; ei sillä että asiasta olisi todellista epäilystä missään vaiheessa ollutkaan. Sen verran matka oli ruuhkien takia viivästynyt, että illalla ei enää muuta ehditty kuin tehdä sotasuunnitelma seuraavalle päivälle, syödä ja mennä maate. Aamulla lähdimme kaiketi sille perinteisimmälle Cameron Highlandsin retkelle (hinta n. 6€): Time Tunnel -museo – markkinat – mansikkafarmi – teeplantaasit ja teetehdas – perhosfarmi – buddhatemppeli. Itse odotin päivältä vain teeplantaaseja, koska niiden maisemien takia halusin koko paikkaan ylipäätään tulla. Ja olihan ne kaiken sen odottamisen väärti. Voi pojat! Sellaisia maisemia ei tule ihan heti uudestaan vastaan. Siellä olisin voinut teepuskan juurella istua ja haaveilla vaikka koko päivän. Teetehdas oli kyseisenä päivänä kiinni, joten itse työn touhussa emme tehtaan työntekijöitä nähneet. Oppaamme kertoi lyhykäisesti teenvalmistuksesta, ja opimme siis esim. sen, että niin musta, vihreä kuin valkoinenkin tee tehdään samoista teelehdistä, hapetusaika vain on eri. Satoa kertyy ympäri vuoden.

Likat odottelee kyytiä hostellin pihassa

Taukopaikalla vielä hymyilytti

Matkalla pysähdyttiin pienelle vesiputoukselle

Kaikki uimismahdollisuudet on näköjään käytettävä

Paikallisia käsitöitä

HeVi-kauppa

Perillä korkeuksissa (n. 1400m), Tanah Ratan kylä

Aikamatkalla museossa

 

(Kuva: Stina)

Suklaaseen dipattuja mansikoita markkinoilla

 

Mansikkafarmi

Keltanokat suosittelee! Teeplantaasit

 

 

Teetehtaan koneita (kuva: Stina)

Perhosfarmi

(Kuva: Stina)

(Kuva: Stina)

Kissanpentu yritti kovasti pyydystää perhosia

Typerä turisti tuli lässyttämään ja keskeytti pyydystyksen

Pasmat meni aivan sekaisin, kissa nurin

 

Sam Poh -temppeli

 

Retkeltä palattiin hyvissä ajoin, jolloin aikaa jäi vielä pienelle viidakkovaellukselle. Cameron Highlandsin maastoissa kulkee reilut 10 eritasoista vaelluspolkua. Edellispäivän sateen takia kysyimme majapaikan henkilökunnalta mille poluille tällaisten reippaiden nuorukaisten kannattaisi lähteä, ja mitkä ovat liian liukkaita. Matkaksi valikoituivat polut 4, 6 ja 5. Polku 4 oli lähes tasaista maastoa eli alkulämmittelyä. Sen varrella näimme myös Parit-vesiputouksen. Leirintäalueelta jatkunut polku 6 starttasi mutavellillä ja sen jälkeen pikkuhiljaa polku alkoi kohota yhä ylemmäs, samoin kuin matkalaisten sykkeet. Maasto kävi entistä tiheämmäksi, ja kun polku ei ollut kovin hyvin merkattu, mielessä kävi ettei tänne olisi kovin kiva eksyä. Joten päätettiin pistää vielä vähän lisää vauhtia. Pian polku 6 vaihtui kuitenkin poluksi 5, joka oli taas hieman helpompaa maastoa ja onneksi jo enimmäkseen alamäkeä. Loppumatka menikin melkein juosten siitä riemusta, että ehdittiin ihmisten ilmoille ennen pimeää. Lopulta n. 2,5 h retken jälkeen pelmahdimme suht ison kasvimaan reunaan, ja jatkoimme takaisin guesthouselle Robinson-vesiputouksen kautta. Retkeily kyseisissä maastoissa on kyllä ihan palkitsevaa, mutta vinkkinä muille kehottaisin lähtemään ajoissa liikkeelle, koska polkuja ei ole merkattu ihan niin hyvin kuin pitäisi.

Parit-vesiputous

Tällaista juurakkoa lähes koko matka

Viidakkoa tiheimmillään

Tämän enempää ei joutanut matkalla kuvata

Kengät kurassa, mutta määränpäässä

Robinson-vesiputous

Toisen, hieman kosteassa majapaikassamme nukutun yön jälkeen jatkoimme taas matkaa maitse. Paikallisbussi maan pääkaupunkiin Kuala Lumpuriin oli todellakin hintansa väärti. 4h bussimatka kustansi 7€, ja olot oli niin lokoisat että. Alkumatka piti vähän jännätä vuoristotiellä, mutta sitten posooteltiinkin motaria loppumatka tasaisesti rullaten. Kaikki rauha ja hiljaisuus olivat kuitenkin poissa, kun saavuimme Kuala Lumpuriin. Niin paljon kuin kaupunki (mielestäni) muistuttaa Singaporea, vauhtia ja vaarallisia tilanteita tuntuu vain olevan selvästi enemmän. Chinatown, Little India, moskeijat, pilvenpiirtäjät. Same same but different. KL:n Chinatownissa myydään merkkituotteiden kopioita, Singaporessa ei. KL:n Little Indiassa herkkulettu on roti canai, Singaporessa roti prata. KL:ssä on enemmän moskeijoita, Singaporessa pilvenpiirtäjiä. KL saa pisteet edullisuudesta, Singapore yltiömäisestä siisteydestä. Loppujen lopuksi mieluummin asun Singaporessa, mutta ainakin 2 päivän Kuala Lumpurin visiitille tekemistä löytyy vaikka toistekin.

"Stig ombord!" Bussi lähdössä Cameron Highlandsilta kohti Kuala Lumpuria (kuva: Stina)

Me pyörimme enimmäkseen keskustassa nähtävyyksiä ihmetellen ja katukauppiaita kosiskellen. Chinatownin hektisin ostoskatu on Jalan Petaling, jossa ”merkkituotteiden” kauppa käy kuumana. Vinkiksi muille: tingatkaa kunnolla! Aloitushinnat monilla kauppiailla on tähtitieteellisiä, ja tinkaamisella lopullinen summa voi olla alle viidenneksen aloituksesta. Hintataso katukaupassa on siis todella edullinen, samoin kuin katukeittiössä. Kauppakeskuksissa hinnat ovat lähes samaa tasoa kuin esim. Singaporessa. Stinan kanssa saimme tuhrattua useamman tunnin myös KWC-ostarilla, joka myy tukkutyyliin Kiinan trikoota ja muuta edullista vaatetusta.

Merdeka Square

Maailman korkein lipputanko, 95m

Sultan Abdul Samad Building

 

Jamekin moskeijaa kunnostettiin

Taustalla TV-torni

Kiinalaisen uuden vuoden koristeita myytiin monella nurkalla

 

Kasturi Walk -markkinakatu

 

Vanha rautatieasema

National Mosque oli ulkoa kovin vaatimaton moskeijaksi

Dayabumi-kompleksi

Jalan Petaling -markkinakatu (kuva: Stina)

 

KL:n yksi suosituimmista nähtävyyksistä ja maamerkeistä, Petronas Towers, tuli kuvattua monelta eri suunnalta. Olimme menossa torneihin vierailemaankin, kunnes selvisi ettei se lysti ole enää ilmaista. Pääsymaksu torneihin (tai niitä yhdistävälle sillalle) on nykyään melkein 20€, ja sehän ei budjettimatkaajille sopinut. Myöskin TV-torniin on n. 10€:n pääsymaksu, ei tullut kauppoja siitäkään. Tyydyimme ihailemaan vaikuttavan näköistä pilvenpiirtäjää lähistöllä olevan Traders Hotellin Skybarista; vinkki jonka saimme argentiinalaiselta retkeilijältä Cameron Highlandsin retkipoluilla. Tätä vinkkiä voimme jakaa eteenpäin; ei pääsymaksua ja näkymät oli hienot. Viimeisenä aamuna kävimme tuhlaamassa loput ringgitit, ja hyppäsimme Singaporeen vievään bussiin. Jälleen kerran: paras bussi ikinä! Niin lokoisat penkit ja omat pienet näytöt selkänojissa (leffoja olisi voinut katsoa koko 4h, jos vaan olisi ollut omat kuulokkeet mukana..), ja bussiyhtiön puolesta tarjottiin pullaa ja vettä! Tämä kaikki vain 12€:lla, mahtavaa. Malesian ja Singaporen rajalla päästiin vielä satunnaisotannalla ylimääräiseen syynäykseen kahden filippiiniläisnaisen kanssa; minkä lie kokovartaloröntgenin sitten ottivatkaan, en tiedä, mutta laite oli outo ja se puhalsi ilmaa eri puolille kehoa (?) Mitään ylimääräistä eivät löytäneet ja matka jatkui Johor Bahrusta perille Singaporeen.

Petronas Towers

Yhteenvetona todettakoon, että oli kiva ja monipuolinen matka. Aikaa olisi voinut olla pari päivää enemmän, mutta paljon nähtiin nytkin. Malesiasta jäi hyvä kuva, ja innolla odotankin loppukuussa koittavaa Melakan ja Tiomanin matkaa!