Aikamatka historiaan – Kambodža

Kambodžan kuningaskunta kuuluu monen Afrikan maan ohella maailman köyhimpiin valtioihin. Meidän matkasuunnitelmat Kambodžaan venyi ja venyi, ja hetken mietittiin lähdetäänkö ollenkaan, mutta kun kerran Angkorin temppelit ovat jokaisen ”pakko nähdä” -listalla (?), lähdettiin kuitenkin. Ja kovin köyhää ja surkeaahan siellä oli, hienoista temppeleistä huolimatta. Kerjäläisiä oli enemmän kuin missään muualla on nähty, pienet lapset möivät postikortteja tai kantoivat selkä vääränä myytävien kirjojen laatikoita. Suurin osa kerjäläisistä/kaupustelijoista oli luultavasti maamiinojen uhreja (miinoja löytyy maastoista edelleen runsaasti), mutta niin he vaan amputoiduista käsistä ja jaloista huolimatta yrittivät kerjätä/kaupustella aamusta iltaan.

Lähtökohdathan maalla oli aivan huikeat; Khmerin imperiumin aika oli kukoistuksen aikaa, jolloin valtakunta oli maailman kehittyneimpiä. Tuolloin (n. tuhat vuotta sitten) rakennettiin myös kuuluisat temppelit (kyllä, juuri ne, joissa on kuvattu Indiana Jones ja Lara Croft). Sen jälkeen onkin rysähdellyt kerta toisensa jälkeen. Jukka laskeskeli maan historiaan kuuluneen ensin thaimaalaisten Angkorin valloituksen, sen jälkeen riistäjä-Ranskan 90 vuotta kestäneen siirtomaa-ajan. Tämän jälkeen Toinen maailmansota, Indokiinan sota, Vietnamin sota. Ja kaiken kukkuraksi v. 1975 vallan otti äärikommunistinen ryhmä punakhmerit Pol Potin johdolla. Ajanlasku aloitettiin nollasta ja maasta yritettiin tehdä maolainen maatalousyhteiskunta. Kaikki, jotka yrittivät pullikoida vastaan tai muuten vain eivät miellyttäneet tätä ryhmää, lahdattiin surutta. Seuraavan viiden vuoden aikana punakhmerien hirmutyöt ja nälänhätä vei liian aikaiseen hautaan lähes puolet silloisesta 8 miljoonan väestöstä. Pikkuhiljaa kansa alkaa päästä uudelleen jaloilleen, vaikka varsinkin vanhemman väestön muistissa nuo kauheudet ovat aivan varmasti edelleen.

Näistä taustatiedoista alkoi reissumme, bussimatkalla pääkaupunki Phnom Penhistä hieman pohjoisemmaksi Siem Reapiin (paikallisbussi 7h, hinta 5,50 dollaria/pää). Lähes kaikki matkaavat pikkukaupunkiin juurikin temppeleiden takia, eikä siellä tosiaan hirveästi muuta varsinaista nähtävää olekaan. Turistimeininkiä Siem Reapissa on huomattavasti enemmän kuin Phnom Penhissä; ravintolakadut, pubikadut, matkamuisto- ja käsityömarkkinat. Paikan yleinen ilmekin on jokseenkin siistimpi, vaikka valtava roskausongelma näkyy myös siellä. (Näin sivuhuomautuksena: asia, jota en varmaan koskaan ymmärrä; vaikka olisi kuinka köyhä, roskat kai voisi laittaa roskikseen eikä heittää surutta tienposkeen?) Temppeli-retkeä varten varattiin siis tuk tuk -kuski päiväksi käyttöömme (15 dollaria) ja lähdettiin kohti Angkoria. Päivälippu alueelle maksoi 20 dollaria/pää. Temppelialue ei tosiaan ole mikään ”pieni mukava kävelyretki puiden katveessa”, vaan alue on kokonaisuudessaan n. 300 neliökilometrin kokoinen. Osa temppeleistä on löydetty vasta myöhemmin viidakon keskeltä, eli välimatkoja eri temppeleiden välille kyllä kertyy. Meidän ensimmäinen urhea ajatus oli vuokrata polkupyörät, mutta jo ensimmäisen stopin jälkeen oltiin niin tyytyväisiä tuk tuk -valintaan. Päivä oli aivan käsittämättömän kuuma. Minä, joka en yleensä valita kuumuudesta, hikoilin päästä varpaisiin ja kuljin varjossa jos se vaan mitenkään oli mahdollista. Jos oltaisi lähdetty pyörillä tuolle reissulle, olisin tuupertunut ojaan jo aamupäivällä. Lähes 40 asteen ahdistava helle ja kosteusprosentti 110 eikä tuulenhäivää vei aika tehokkaasti mehut, ja muutamien pienempien temppeleiden ohi kurvailtiinkin ihan tyynesti. Ja rehellisesti sanottuna: aika samanlaisiltahan ne alkoi päivän mittaan näyttää ;) Angkor Wat tunnetuimpana oli selvästi myös se kunnostetuin temppeli, muut olivat enemmän tai vähemmän pirstoutuneita kivikasoja. Yleensä temppeleitä jäädään pällistelemään vielä auringonlaskun ajaksi, mutta me oltiin jo joskus klo 15 niin poikki ja lämpöhalvauksen partaalla, että jäi kyllä auringonlaskut näkemättä.

Odottelua bussiasemalla

Wat Preah Prom Rath -temppeli Siem Reapin keskustassa

 

Royal Residence ja mieletön auto, jonka merkkiä ei tunnistettu (?)

Royal Independence Gardens

Jukan synttäripäivän lounas: tuoreita kevätkääryleitä ja lasinuudelisalaattia. Ja olut!

Markkinahulinaa

Jääpaloja suoraan kuormurin lavalta, totta kai!

Ihan oikeesti ihmiset..!!!

Iltavilinää

Angkor Wat

Puut olivat ottaneet jo oman tilansa - Ta Prohm

Ta Som

Preah Khan

Angkor Thom - Terrace of the Elephants

Angkor Thom - Bayon

Parin päivän Siem Reapin visiitin jälkeen otettiin taas bussi takaisin Phnom Penhiin (tällä kertaa yksityisen liikennöitsijän bussi, hinta 13 dollaria/pää à eipä ollut paljon kummosempi) ja katseltiin samat surkeat maisemat uudestaan. Rutikuivat riisipellot, nälkiintyneen näköiset lehmät ja vesipuhvelit, hökkelitalot ja niiden pihoilla heinäsuovat. Matkan olisi voinut taittaa myös jokea pitkin, ja aikakin olisi ollut aika sama 6h, mutta jotenkin ei tuo veneretkeily houkutellut, kun oltiin nähty millaisia suurin osa ko. paateista on. Lentäen välin olisi myös päässyt, mutta ei nyt sentään törsäilemään alettu. Suurin osa Kambodžassa käyvistä turisteistahan käy pelkästään Siem Reapissa ja lähtee temppelit nähtyään pois.

Taloissa oli huomioitu joen tulviminen

Silta Tonle Sap -joen yli

Kalastajien taloja

Löytyi matkalta myös yksi kaunis moskeija

 

Phnom Penhiin jäi vielä pari päivää aikaa, joten otettiin taas tuk tuk allemme (luottokuskimme Any, sympaattinen tyyppi) ja kurvailtiin halki pölyävien teiden Killing Fieldseille. Vajaan 20 km:n päässä keskustasta sijaitseva Killing Fields oli paikka, johon punakhmerit kärräsivät kidutetut kansalaiset tapettaviksi. Niin uskomattomalta kuin se kuulostaa, tuhansia oman maan kansalaisia  - asemasta tai varakkuudesta riippumatta - surmattiin tuosta noin vaan ihan sen takia, että he eivät punakhmerien mielestä jostain syystä sopineet heidän muottiinsa ja suunnitelmiinsa. Käsittämätöntä! Pääsymaksu paikkaan oli 5 dollaria/pää ja se sisälsi automaattisesti kuulokkeet ja englanninkielisen opastuksen. Paikka itsessään ei ollut paljon muuta kuin kuoppainen maasto, mutta kuulokkeiden kautta kuultu opastus teki kaiken kovin eläväksi. Eloonjääneiden ja uhrien omaisten kertomukset olivat synkimpiä. Koko paikassa vallitsi seisauttava hiljaisuus. Itketti, ei voi muuta sanoa. Osa joukkohaudoista oli avattu ja jäämistöjä nostettu ylös, osa on edelleen koskemattomia. Kuoppien reunoilla oli nähtävissä vielä palasia luista ja uhrien vaatteista, kovalla sateella niitä nousee enemmän pintaan. Sisäänkäynnin luona olevassa tornitalossa oli esillä n. 9000 uhrin pääkallot. 

450 hengen joukkohauta

Avattuja hautoja

Vaatteiden riekaleita

N. 9000 hengen pääkallot

Killing Fieldsin jälkeen kaivattiin hieman piristävämpää toimintaa, joten pörräiltiin vielä kaupungilla mopojen pärinää kuunnellen ja käytiin tinkailemassa markkinoilla. Meidän oman hotellin katu oli siitä hyvä, että pieniä ja edullisia ravintoloita oli vieri vieressä. Ruoka olikin taas yksi matkan kohokohdista! Kambodžalainen ruoka ”amok” (kalaa/kanaa kookosmaitocurryssa) on ehdottomasti kokeilemisen arvoinen. (Ruokahalut meni kyllä hetkeksi, kun erehdyttiin markkinoilla kävelemään vihannes- ja lihapuolella ja kanojen ympärillä surisi aika paljon raatokärpäsiä..) Muita kivoja istuskelupaikkoja löytyy joen rannalta, jossa myös onneksi hieman tuulee. Huhti-toukokuussa helle on yleensä pahimmillaan, mekin osuimme siis hieman epäedulliseen rakoon ilmastoon nähden. Matkailijalle Kambodža on todella halpa maa joka suhteessa. Viimeisen päivän kulutimme vallitsevan kuninkaan puutarhoissa eli Royal Palaceen ja Silver Pagodaan tutustuen. 

Phnom Penhin kylänraittia

Jokiristeilijät

Kalastajat tuomassa jokisaalistaan

Keltanokat suosittelee! Paikallinen herkku "Amok"

Yksi Royal Palacen rakennuksista muurien ulkopuolelta

Itsenäisyysmonumentti

Ja kaiken keskellä yksi hassu pilvenpiirtäjä

Wat Phnom -temppeli

Wat Phnomin ruohokello

Royal Palacen sisäpuolelta

Silver Pagoda

Ihan kiva tässäkin maassa oli käydä, vaikka valitettavasti päällimmäiseksi mieleen jäi (paahtavan kuumuuden lisäksi) suru kovia kokeneen kansan puolesta.