Välilasku Tokioon

Kotimatkan ensimmäinen pysähdys tehtiin Tokioon. Budjettimatkailijoina ajattelimme yölennon olevan fiksu ajatus (säästetään majoituskustannuksissa), mutta jos yölento ei ole tarpeeksi pitkä, tiedä sitten siitä hyödystä enää.. Noin kahden tunnin yöunien jälkeen koko päivä taisi mennä vähän sumussa. Lentokentän vessassa piti sentään heti aamusta skarpata, kun seinässä oli niin monta nappulaa, etten tiennyt pukkaako niistä soijaa ja wasabia vai kutsutaanko niillä pyyhkijää. (Kauas on tultu Malesian ”reikä lattiassa” –vessoista!)

Ööö..?

Muutaman mutkan jälkeen (=ainakin 2 väärää junaa) päästiin kuitenkin kentältä kaupunkiin. En tiedä mitä Tokiolta oikeastaan odotettiin (muuta kuin sushia ja Studio Ghibli –kauppaa), mutta päivässä tajusi ainakin sen, että on se aivan järkyttävän suuri kaupunki (yli 35 miljoonaa asukasta=maailman suurin kaupunki). Kirsikkapuiden hehkein kukinta oli jo takanapäin, mutta kaunis ja aurinkoinen päivä jätti ihan hyvän kuvan Tokiosta. Ihan hirmuisesti ei päivässä oltaisi ehditty, joten keskityttiin suosituimpiin nähtävyyksiin ja kaupunginosiin (Shinjuku, Asakusa, Shibuya, Roppongi, Ueno). Olisihan tuolla pidempäänkin viihtynyt, ja paljon juttuja jäi näkemättä. Ehkä mennään siis joskus toistekin.

Kaverin tehtävänä oli nostaa punainen keppi ylös, kun junan on turvallista lähteä. Tärkeä homma, juu.

Skytree-TV-torni

Tokion vanhin temppeli, Sensoji

Kauniitahan ne kirsikkapuut vieläkin oli

Sushi-lounas ei hävittänyt silmäpusseja, mutta hyvää se oli.

Ueno Onshi -puiston laidalla

Näkymiä Tokyo Metropolitan Government -rakennuksen 45. kerroksesta (vapaa pääsy)

Fuji-vuorelle asti ei valitettavasti näkynyt

Studio Ghibli -kauppaa ei löydetty, mutta tämäkin Totoro-hylly piristi!

 

Meiji Jingun temppelillä

Muutama sake-tynnyri poikineen

 Illalla oli taas aika jatkaa matkaa. Jatkolento San Franciscoon oli yölento sekin. (Ja pisteet Japan Airlinesille, että matkalaukut olivat siirtyneet suoraan koneeseen vaikka lentojen välissä oli niin monta tuntia. ) Onneksi väsytti niin tajuttomasti, että filmi katkesi saman tien.

Kiitti ja hei! Arigato!

Best of Singapore

Keltanokat ovat jo joku aika sitten laskeutuneet Suomen kamaralle, mutta koska naaraspuolinen keltanokka on tyypillinen neitsyt-luonne, blogia ei voi jättää tähän tilaan. Kaivelin vielä arkistojen kätköistä parhaita otoksia Singaporesta, olkaatten hyvä. Nämä toimikoon jonkin sortin matkailuvinkkeinä Singaporeen matkustaville.

Singaporen liikekeskustaan ja pilvenpiirtäjille suuntaavat lähes kaikki turistit. Eikä siinä mitään, hienojahan ne ovat ja drinkki korkeuksissa auringonlaskun aikaan on kokemus sinänsä (ja joka kannattaa ajoittaa happy hourille, yleensä klo 17-20). Korkeimmalle pääsee Swisshotel Stamfordissa, parhaat näköalat on Marina Bay Financial Centrestä.

Marina Bay Sands ja Helix-silta

Marina Bay Sands -hotellin uima-allas sijaitsee katolla

Näkymät lahdelle

Helix, Marina Bay ja Art Science -museo iltavalaistuksessa

Auringonlasku 1.1.2013 @ Swisshotel Stamford

Näkymät pimeän tultua

Etualalla Esplanade-teatteri

Mielenkiintoisempaa katseltavaa ainakin itselleni olivat kuitenkin eri kaupunginosat; Chinatown, Little India ja arabikortteli Kampong Glam. Chinatownista oli juttua jo Kiinalaisen Uuden Vuoden yhteydessä, Little Indiasta Deepavalin yhteydessä. Arabikortteli on näistä alueista selvästi pienin ja rauhallisin, mutta silti hirmu mielenkiintoinen. Parhaat pikkuputiikit (paljon myös second hand/vintage –liikkeitä) ja monia kansainvälisiä ruokapaikkoja löytyy juurikin sieltä. Singaporelle tyypillisiä siirtomaa-ajan rakennuksia voi ihastella myös Emerald Hillillä (Orchard Roadin poikkikatu).

Moskeija arabikorttelin reunamilla

Katukuvaa Kampong Glamista

Haji Lane -kadun eteläisempi pää ja meksikolaisravintola

Haji Lane -kadun toinen pää, ja ihanat pikkuputiikit

Little Indiassa otettu oi-niin-hieno hennatatuointini ei valitettavasti kestänyt sitä luvattua 2 viikkoa

Suureen osaan temppeleistä vapaa pääsy, kunhan ottaa popot pois

Emerald Hillin kunnostettuja taloja

Kolonialismin aikaiset talot tuntuvatkin olevan ainoita vanhoja rakennuksia Singaporessa. Maan itsenäistymisen jälkeen monia vanhoja taloja purettiin, jotta tilalle saatiin uutta ja ”hienoa”. Tätä arvosteltiin, ja 80-luvulla vanhoja rakennuksia alettiinkin kunnostaa tuhoamisen sijaan. Montaa näitä historiallisia rakennuksia ei ole, ja suurin osa sijaitsee City Hallin ja Dhoby Ghautin MRT-asemien välillä. Näistä mainitsisin erityisesti taidemuseon, jossa kävimme joku perjantai-ilta (suureen osaan museoista pääsee ilmaiseksi pe-iltaisin). Jo itse rakennus on hieno, mutta myös näyttely oli tosi upea!

Kuuluisa Raffles Hotel

Entinen katolinen tyttökoulu, nykyään ravintola/baari -kompleksina toimiva Chijmes on hurjan kaunis iltavalaistuksessa

Joulun aikaan ruokailijoita riitti

Sen enempää taiteesta ymmärtämättä - mutta nää oli hienoja

Olennainen osa Singaporea on tietenkin myös kaikki viheralueet: sademetsän rippeet, puutarhat ja puistot. Todelliset luontoihmiset suuntaavat tietysti pidemmälle, esim. Bukit Timahin tai MacRitchien alueille tai vähintäänkin kasvitieteelliseen puutarhaan (Botanic Gardens). Meille landepaukuille riitti tuo kasvitieteellinen puutarha, jossa kyllä katselemista (ja käveltävää!) riittää. Jos haluaa säästää aikaa, voi suunnata Marina Bay Sands –kompleksin takana olevalle Gardens by the Bay –viheralueelle. Tuskaisen kuuma sielläkin on, joten me poikkesimme vain Skyway-sillalle maisemia ihmettelemään. Alueen observatoriot (maksullisia) ovat kuulemma käymisen arvoisia, jos on asiaan hiukankaan vihkiytynyt. Mukavan reippailulenkin voi tehdä myös Southern Ridges –reitillä, jolla pääsee kävelemään 36m korkeudessa olevaa Henderson Waves -kävelysiltaa.

Singapore on jo itsessäänkin saari, mutta silti sille kuuluu muutamia pienempiä saaria. Me testasimme ääripäät: Sentosa sekä Pulau Ubin. Sentosa on oikeastaan melkein kuin yksi suuri huvipuisto, jossa lapsiperheiltä kuluu päivän huvituksiin varmasti useampi sata dollaria. Pelkästään Universal Studios ja siellä olevat huvipuistolaitteet keventävät kukkaroa reippaasti. Sentosalta löytyy myös yksi Singaporen harvoista hiekkarannoista. Siloso Beach on aktiiviranta, Palawan Beach lapsille sopiva, Tanjong Beach rauhallisin. Ranta on ihan kiva, uimista meressä rahtilaivojen vanavesissä en välttämättä suosittele. Pulau Ubin puolestaan edustaa sitä vanhaa Singaporea, josta ei niin paljoa ole enää jäljellä. Suurimmaksi osaksi sademetsää oleva saari on paikallisten viikonloppuretkipaikka. Aktiviteetit rajoittuvat pyöräilyyn ja luontoretkille. Me vietimme saarella pari tuntia pyöräillen, vastaan tuli villisikaperhe ja ryhmä koululaisia. Hauskaa retkessä oli myös matka saarelle, joka taittui ikivanhalla kalastajapurtilolla.

Kasvitieteellisessä puutarhassa

Gardens by the Bay:n Skyway-silta (joka muuten huojui ihan hullusti!)

Taustalla myös maailman korkein (165m) maailmanpyörä

Henderson Waves -kävelysilta

Mount Faber -kukkulalla

Mount Faberilta pääsy Sentosan saarelle köysirataa pitkin

Kävelybaana Sentosan saarelle

Mosaiikkitaideteos/suihkulähde, oikeastikin aika hieno

Siloso Beach/Sentosa

Songs of the Sea -valo/vesishow oli ennakkotiedoista poiketen valitettavan lapsellinen

Wroom, kohti Ubinin saarta!

Villisikaemo (?) ei yleisöstä piitannut

Kävelybaana saaren itäpuolella

Näkötornissa yritettiin bongailla lintuja, ei menestystä

Saaren vanhaa asutusta

Ei ruuhkaa eikä stressiä taksikeskuksella

Jos lämpötila alkaa ahdistaa, päivänsä voi viettää myös tehokkaasti ilmastoiduilla ostareilla. Paikallisten kansallishuville, shoppailulle, on hyvät mahdollisuudet. Matkalaukun saa täytettyä edullisesti Bugis Streetin ja Chinatownin markkinakauppiaiden luona, mutta koot ja laatu ovat kiinalaisia. Varsinaisia ostareita on aivan tolkuton määrä, ei sitä oikeastaan edes käsitä. Metrotunneleissakin tulee yleensä käveltyä huomaamattaan jonkun ostarin läpi. Kreisiä! Länsimaisissa kaupoissa hintataso on silti Suomen tasoa, joissain kalliimpaakin. Käymisen arvoisia ostareita (=monipuolinen valikoima erilaisia/erihintaisia liikkeitä) ovat Plaza Singapura, ION Orchard, Bugis Junction & Bugis+, City Square Mall ja VivoCity. Tavarataloista suosittelisin Mustafa Centre ja Tangs. Ja jos on aikaa, ei ole yhtään huono idea lähteä Malesian puolelle Johor Bahruun; metro+bussimatka kestää alle 2h ja maksaa n. 2 dollaria/pää. Passintarkastuksissa ei yleensä tarvitse paljoa jonotella, tosin maahantulolomakkeet pitää täyttää uudestaan takaisin tullessa.

Singaporen suurin anti on kuitenkin se RUOKA. Vaikka välillä reissun aikana alkoi aasialainen ruokavalio tökkiä, on sitä jo taas ikäväkin. Mistään paremman väen ravintoloista en osaa kertoa, koska sellaisissa emme oikeastaan käyneet. Me söimme lähes aina katukeittiöistä ja food courteista, niin naurettavan hyvää ja halpaa. Syöminenhän on (shoppailun ohella) singaporelaisten harrastus, ja sen takia ruokaa onkin tarjolla ihan joka puolella. Pitkälle ei tarvitse katua tallata, kun vastaan tulee hawker centre/food court tai vähintäänkin joku pieni koju. Myös kaikkien ostareiden kellarikerroksissa tai ylimmissä kerroksissa on ruokapaikkoja. Nälkään ei kuukahda, sen takaan. Ruokakojukeskittymistä hyviä ovat ainakin Little Indian Tekka Market, Chinatownin Maxwell Centre, Bugisin Albert Centre, Holland Villagen food court sekä liikekeskustan hieman siistimpi ja monipuolisempi Lau Pa Sat, joka on myös rakennuksena hieno. Jos paikallisten seura ei kiinnosta, voi suunnata Clarke Quayn ravintolakadulle muita länsimaisia (ex-patteja ja liikematkalaisia) tölläämään. Ruuista kehotan maistamaan ainakin chicken rice, satay-vartaat, wanton noodle, intialaiset prata-letut ja murtabak, popiah-rullat, char kway teow (=paistetut riisinuudelit) ja kalanpääcurry. (Jukka suosittelisi näiden lisäksi ihan kaikkea intialaista ruokaa, mutta minä huomauttaisin, että moni Singaporen intialaisruuista on suht tulisia.) Ennakkoluulottomampi matkaaja voi maistaa myös muita kiinalaisten ”herkkuja”, kuten porsaansaparo-keittoa ja sammakkopuuroa.

Keltanokat suosittelee syömistä! Lau Pa Sat, vähän fiinimpi food court

Tältä suurin osa silti näyttää - Albert Centre

Kahden dollarin chicken rice

Satay-vartaita, kookosriisiä ja pähkinäkastiketta

Popiah-rullat, vain etäisesti sukua kevätkääryleille

Intialainen dosai-rulla ja kyytipojaksi kasvismuhennokset ja muut sörsselit

Sushia liukuhihnalta

Paistettua nuudelia, kevätkääryle, parsaa ja joka ruuan koriste: kananmuna

Dim Sum -herkkuja

Japanilainen bento-annos gyoza-mykyillä

Saviruukuissa haudutetut claypot-annokset

Perinteinen singaporelainen aamiainen: paahtoleipää voilla ja kaya-hillolla (=kookoshillolla), nautitaan lähes raakojen kananmunien kanssa

Kiinalaisten välipala (?), soijapapuvanukas (=soya bean curd) on parempaa lämpimänä kuin kylmänä

Jätskikikkarin myyjällä oli vähän erilaiset vohvelivaihtoehdot

Matkustakaa ihmiset, Singaporeen! Siellä on lämmintä ja ihanaa ja paljon ruokaa. (Paitsi huom! Kielletty hedelmä: durian, maistuu yhtä pahalta kuin haisee. Välttäkää.)

Kaikkea pitää kokeilla paitsi kansantanhuja ja duriania. Ugh!