Los Angeles

Niin kivaa kuin oli tähän asti ollut, seuraava pysäkki Los Angeles oli melkoinen pettymys. Laajalle alueelle levittäytyneestä 4 miljoonan asukkaan kaupungista ei tuntunut saavan mitään otetta. Mitään varsinaista keskustaa ei ollut, vain eri alueita toistensa lomassa. Joka paikkaan oli pitkät välimatkat, eli auto oli aivan välttämätön, ja suurkaupungeille ominaisista kätevistä metroverkostoista oli turha uneksia. Ehkä olisi pitänyt viettää LA:ssa vähän enemmän aikaa, tuossa muutamassa päivässä kaupunkiin ei päässyt ihastumaan. Täällä myös nähtiin kaikista eniten kaiken maailman hulluja ja sekopäitä, joten senkään takia fiilis ei ollut kovin miellyttävä.

LA:n seikkailut alkoivat Santa Monicasta, joka oli ehkä niitä kivoimpia ”lähiöitä”. Kompakti pikkupaikka, jossa hyvät shoppailumahdollisuudet, ranta ja rannalla tyypillinen pieni huvipuisto. Sunnuntaipäivänä biitsi oli täynnä paikallisia; täällä ei vaalentavia ihovoiteita käytetty! Illalle puolestaan oli tiedossa taas suurta urheilujuhlaa, eli NHL-peli LA Kings vs. Dallas Stars. Tunnelmassa ei päästy NBA-pelin tasolle ja muutenkin (ainakin meikäläisen) viihtyvyys oli aika vähissä. Takana istui muutama kipakka Kings-fani, niin eipä uskaltanut edes Dallasin suomalaismokelle hurrata. Paras anti pelissä oli ehkä kuitenkin nacho-annos ja runsaskalorinen mansikkapirtelö. (Kumpikohan joukkue muuten voitti..?)

Santa Monican kävelykadulla

Ostosmahdollisuuksia oli

Nippa nappa +20, mutta ranta oli melko täynnä

Afganistanin sodan muistomerkki oli päätetty sitten sijoittaa rannalle huvipuiston viereen

Oho!

Kohta kiakkoo!

Asianmukaiset eväät

Suomalaisväriä vierasjoukkueen maalissa

Seuraavana päivänä otettiin taas auto alle ja lähdettiin kurvailemaan legendaariselle Mulholland Drivelle. Hollywood-kylttiä ja kaupungin silhuettia sieltä bongailtiin, mutta sää oli valitettavan sumuinen (=saasteinen) auringonpaisteesta huolimatta. Sieltä jatkettiin mm. Beverly Hillsiin, mutta ei nähty yhtä ainutta julkkista! Tosin miten ne niiden monen metrin korkuisten aitojensa takaa näkyisivätkään.. Hollywood Walk of Famea köpöteltiin jonkun matkaa, mutta ne kadussa olevat tähdethän siis vaan jatkuvat ja jatkuvat.. (Tuorein tähti taisi olla Backstreet Boys –bändin tähti, hah!) Jos jonkinmoista yrittäjää nähtiin pahimmilla turistipaikoilla ja mukaan tarttui myös paikallisen räppärin CD! (ei siitä rastapäästä eroon päässyt kuin antamalla pololle muutaman dollarin). Jonkin aikaa huristeltiin vielä pitkin kaupunkia, mm. Melrose Avenueta, jonka pitäisi olla kaupungin parhaita ostoskatuja. No, ei se kyllä siltä näyttänyt. Illaksi ajeltiin Venice Beachille syömään. Valittiin ihan arvalla rannasta italialainen ravintola, joka osoittautui ihan hyväksi. Hauskinta ravintolassa oli silti ”yhteisjuomalaulu”, jota hoilattiin henkilökuntaa myöten ja kippisteltiin naapuripöytäläisten sekä henkilökunnan kanssa. Ihan tosi typerän kuuloista, mutta oikeasti se oli aika hauskaa. Takaisin majapaikalle ajeltiin Downtownin kautta pilvenpiirtäjiä ihastellen. Aamulla Los Angeles jäi taakse ja matka jatkui kohti Las Vegasia.