perjantai 17. toukokuuta 2013

Välilasku Tokioon



Kotimatkan ensimmäinen pysähdys tehtiin Tokioon. Budjettimatkailijoina ajattelimme yölennon olevan fiksu ajatus (säästetään majoituskustannuksissa), mutta jos yölento ei ole tarpeeksi pitkä, tiedä sitten siitä hyödystä enää.. Noin kahden tunnin yöunien jälkeen koko päivä taisi mennä vähän sumussa. Lentokentän vessassa piti sentään heti aamusta skarpata, kun seinässä oli niin monta nappulaa, etten tiennyt pukkaako niistä soijaa ja wasabia vai kutsutaanko niillä pyyhkijää. (Kauas on tultu Malesian ”reikä lattiassa” –vessoista!)

Ööö..?

Muutaman mutkan jälkeen (=ainakin 2 väärää junaa) päästiin kuitenkin kentältä kaupunkiin. En tiedä mitä Tokiolta oikeastaan odotettiin (muuta kuin sushia ja Studio Ghibli –kauppaa), mutta päivässä tajusi ainakin sen, että on se aivan järkyttävän suuri kaupunki (yli 35 miljoonaa asukasta=maailman suurin kaupunki). Kirsikkapuiden hehkein kukinta oli jo takanapäin, mutta kaunis ja aurinkoinen päivä jätti ihan hyvän kuvan Tokiosta. Ihan hirmuisesti ei päivässä oltaisi ehditty, joten keskityttiin suosituimpiin nähtävyyksiin ja kaupunginosiin (Shinjuku, Asakusa, Shibuya, Roppongi, Ueno). Olisihan tuolla pidempäänkin viihtynyt, ja paljon juttuja jäi näkemättä. Ehkä mennään siis joskus toistekin.

Kaverin tehtävänä oli nostaa punainen keppi ylös, kun junan on turvallista lähteä. Tärkeä homma, juu.
Skytree-TV-torni


Tokion vanhin temppeli, Sensoji





Kauniitahan ne kirsikkapuut vieläkin oli

Sushi-lounas ei hävittänyt silmäpusseja, mutta hyvää se oli.
Ueno Onshi -puiston laidalla


Näkymiä Tokyo Metropolitan Government -rakennuksen 45. kerroksesta (vapaa pääsy)

Fuji-vuorelle asti ei valitettavasti näkynyt

Studio Ghibli -kauppaa ei löydetty, mutta tämäkin Totoro-hylly piristi!


 

Meiji Jingun temppelillä
Muutama sake-tynnyri poikineen
 Illalla oli taas aika jatkaa matkaa. Jatkolento San Franciscoon oli yölento sekin. (Ja pisteet Japan Airlinesille, että matkalaukut olivat siirtyneet suoraan koneeseen vaikka lentojen välissä oli niin monta tuntia. ) Onneksi väsytti niin tajuttomasti, että filmi katkesi saman tien.

Kiitti ja hei! Arigato!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti