Uusi vuosi, uusi arki

Vietnamista kotiutumisen jälkeen olikin aika alkaa orientoitua hotelli-/hostellielämän sijaan omassa kodissa asumiseen. Tämä tarkoitti niin siivoamista kuin tiskaamista, mutta myös rauhallisia aamuja ja aamupalan syömistä pyjamassa, hiukset vielä harjaamatta. Ensin piti kuitenkin hankkia tykötarpeita ja niin suunnistimme Ikeaan. Ennen varsinaisia ostoksia piti testata ne perinteiset lihapullat; samaa massaa vaikuttivat olevan ja puolukkahillokin maistui puolukkahillolta. Tavaratalon puolelta lakanat, pyyhkeet ja muutama keittiötarvike löysivät tiensä kärryyn nopeasti. Pieni probleema tuli varapatjan kanssa, kun myymälässä selvisi, että ennakkoon katsastettu patja olikin 3 osassa oleva lastenpatja! Eli yksi isompi pala ja kaksi pienempää, joita voi lisäillä sen mukaan kun lapsi kasvaa. Noh, parempaakaan ei tarjolla ollut, joten napattiin sekin kyytiin.

Heja Sverige!

Köttbullar ja kumiset perunat

Kotiosoitteessa meitä jo odottikin yllätysvieraamme (mieluinen yllätysvieras, tarkennettakoon!), kun Aino tuli Filippiineiltä Singaporeen uutta vuotta viettämään. Meidän Ikean matka oli vähän venähtänyt patjahässäkän vuoksi, ja Aino oli ehtinyt ennen meitä perille. Onneksi intialainen vartijasetämme viihdytti Ainoa ja mm. latasi hänen kännykän akkunsa. Aino testasi ensimmäisenä lastenpatjan, ja hyvin toimi! Isoin pala oli tarpeeksi iso, ja lakana piti muut osat koossa.

Uusi vuosi vaihtui sekalaisella seurakunnalla, eli itseni ja Jukan lisäksi mukana menossa oli tietysti Aino, sekä hänen espanjalainen ystävä Oscar, ja hänen ystävänsä Alberto sekä heidän singaporelainen ystävänsä Joy. Kuvut saimme täyteen steamboat-ravintolassa, jota ei oltukaan aiemmin kokeiltu. 20 dollaria/pää kustantava setti sisälsi buffet-pöydän lukuisat lihat, kalat, kasvikset, merenelävät, nuudelit yms. sekä omavalintaiset ”keitinliemet”. Kaikki antimet nakattiin keittolevyllä kiehuviin (omassa pöydässä) liemiin ja annettiin kypsyä. Mitään munakelloa siinä ei käytetty, että ihan oman arvioinnin mukaan niitä oletettavasti kypsiä aineksia sieltä sitten omalle lautaselle plokattin. Ihan hauska ja sosiaalinen ruokailuhetki, tulipa tuokin testattua. Iltaa jatkettiin Marina Bay Sandsin ilotulitusta katsomaan. 8 min kestävä show oli melko huikea, en muista ihan hetkeen vastaavaa nähneeni. (Jukan mielestä juuri ja juuri hienompi kuin Kankaanpään joulunavaus.) Vuoden 2013 puolella me lähdimme Jukan ja Ainon kanssa suunnistamaan kotiin, muut jäivät vielä kaupungille. Matka keskustasta kotiin tuntui kestävän ikuisuuden valtavan ihmismassan soljuessa hitaasti eteenpäin.

Joy ja Oscar keittopuuhissa

Ainoa ja Jukkaa epäilyttää vielä

Parin päivän päästä saattelimme Ainon Kuala Lumpurin bussiin. Viikonloppuna Jukalla oli taas koulupäiviä, ja minä järjestelin vaatekaappia ja keittiön kaappeja uuteen uskoon. Mitään sen kummempia suunnitelmia ei ollutkaan ihan hetkeen näköpiirissä, joten pari viikkoa tässä on mennyt aika rauhallisesti, vähän töitä tehden ja uuteen asuinalueeseen tutustuen. Asunto on osoittautunut oikein mainioksi. Vähäinen neliömäärä ei ole haitannut yhtään, varsinkin kun ilmastointi on uudessa talossa (n. vuoden vanha) hyvinkin tehokas. Ulkoa löytyy pitkä ja kapea uima-allas, jonka käyttäjät voi laskea yhdellä kädellä. Uimaan siis pääsee ja mahtuu koska vaan. Muita condo-asuntoihin kuuluvia fasiliteettejä on piskuinen kuntosali tai kuntoiluhuone ehkä olisi oikeampi sana. Muutama aerobinen laite sekä ”monitoimilaite”, joka on osoittautunut yllättävän hyväksi. Ruuhkaa sielläkään ei ole havaittu, ja sehän sopii meille. Parin korttelin päästä löytyi myös iso food court, Whampoa Market, jossa on enimmäkseen kiinalaisia ruokakojuja. Hinnat ovat yhtä edulliset kuin missä tahansa muussakin kojukeskittymässä. Vielä lähempää meitä löytyi myös hyvä intialainen kuppila. Ollaan käyty siinä roti pratalla herkuttelemassa ehkä jo liiankin usein, koska henkilökunta tunnistaa jo Jukan, ja yhtenä päivänä taputtelivat Jukkaa selkään kovinkin tuttavallisesti. Hmm.. Melkein vieressä sijaitsee pieni ostari, josta löytyy lähiruokakauppa sekä leffateatteri ja sushi-ravintola, noin niin kuin tärkeimmät mainitakseni. Alueena Balestier Roadin ympäristö on aika peruslähiötä, siistiä ja turvallista. Turvallisuudesta huolehtii myös se Ainoakin viihdyttänyt intialaissetä, joka vartioi portilla 24/7, ja ottaa ylös jokaisen vierailijan nimen.

Täällä eloamme valvoo Big (Indian) Brother

Tässähän se koko asunto jo melkein onkin!

Parvekkeelta avautuu näkymä herttaiseen kerrostalolähiöön

Altaalla kelpaa köllötellä ja simmailla

Vaikka vuosi vaihtui uuteen mahtipontisten ilotulitusten kera, enemmän täällä odotetaan kiinalaisen vuoden vaihtumista, joka tänä vuonna osuu päivälle 11.2. Joulukoristeet kaupungilla ovat vaihtuneet kiinalaisen uuden vuoden koristeisiin ja varsinkin Chinatownissa punaisia koristelyhtyjä yms. on jo aivan tolkuttomat määrät. Kiinalaisia Singaporen väestöstä on yli 70%, joten ymmärtäähän tuon. Tästä juhlahumusta lisää myöhemmin. Valmistauduimme kyllä jo henkisesti tuleviin karkeloihin Haw Par Villan visiitillä. Teemapuisto Haw Par Villa eli Tiger Balm Gardens vie matkalle kiinalaiseen mytologiaan, ja kulttuuriin. Puistossa on yli 1000 värikästä patsasta, joiden avulla voi tutustua kiinalaiseen kansanperinteeseen. Osa patsaista on hyvinkin kiinalaisia (lohikäärmeitä, temppeleitä jne.), mutta seasta löytyi myös todella hulvattomia eläinfiguureja (jotka ei kyllä aina liittyneet oikein mihinkään). Jos siis ehti tylsistymään temppeleihin, mielenkiinto heräsi uudestaan välittömästi eläinpatsaiden kohdalla. Puiston ovat avanneet jo vuonna 1937 miljonääriveljekset, jotka hankkivat rikkautensa pääasiassa myymällä maailmankuulua tiikeribalsamia.

Haw Par Villa -teemapuiston sisäänkäynti

Helvetin Kymmenen Kartanoa -luolan portinvartijat

Mielenkiintoinen perhe..!

Ei muuttunut prinssiksi hän

Ennen kiinalaisen uuden vuoden tohinoita aiomme vielä lähteä reilun viikon reissulle Malesiaan, seuranamme juuri saapunut vieras Stina. Langkawi-Georgetown-Cameron Highlands-Kuala Lumpur; täältä me pian tullaan!